Noniin sopivasti ollaan ylitetty kahden kuukauden rajapyykki edellisestä postauksesta, joten yleisön vaatimuksesta yritän saada hieman uutta tuulta purjeisiin ja tykittää muutaman postauksen loppuajasta Mongoliassa, Kiinassa ja Filippiineillä. Postaukset pitävät sisällään todennäköisesti melkein pelkkiä kuvia ja jonkin verran yleispiirteitä matkareitistä, koska esimerkiksi Mongolian tapahtumista on kulunut jo kolmisen kuukautta niin on lähes mahdoton muistaa, että vaihdoinko painopisteen vasemmalta pakaralta oikealle neljän vai viiden tunnin ajamisen jälkeen. On myös aika vaikeata muistaa oliko se torstai vai keskiviikko, kun pakun vaihdelaatikko levisi pitkin Gobia ja lampaan mahalaukkuun käärityn paksusuolen sijasta jouduimme syömään kylmää spagettia vielä kylmemmän tuulen hiipiessä luihin ja ytimiin sillä välin, kun odotimme Batan tuttavien hinausautoa lähikylästä. Tässä siis kaikille sitä kuuluisaakin kuuluisemman reissaajan sanahelinää suorana lähetyksenä Siem Reapin Guesthousen terassilta, olkaa hyvä!
 |
Jo ensimmäisenä päivänä vastaan tuli kameleita, hevosia, lehmiä, korppikotkia,
vuohia, lampaita ja jokaisen jurtan kulmilla norkoilevia koiria. |
 |
| Tämmösen raadon bongasin yöllä luonnon kutsuessa! |
 |
| Uskollinen ajokkimme |
 |
| Yritys oli ankara.. |
 |
| mutta turhaan! |
Gobin autiomaa, tolkuttoman laaja alue, joka levittäytyy Mongoliasta jopa Kiinan pohjoisimpiin provinsseihin. Juurikin autiomaan koon takia jokainen varmasti ymmärtää, että kuuden päivän aikana ei kerkeä ajamaan sen laidasta laitaan varsinkaan, kun neukkupakun huippunopeus häilyy jossain kuudenkympin hujakoilla.
Miksi kukaan idiootti haluaisi mennä ajelemaan ympäri mitään autiomaata, eihän siellä edes ole mitään nähtävää? Väärin. Gobin autiomaassa sijaitsee lukuisia luonnon ihmeellisyyksiä sekä ikiaikaisia rakennuksia Mongolian kulta-ajoilta, mutta näiden nähtävyyksien sijaitessa todella pitkien etäisyyksien päässä toisistaan tarkoittaa se sitä, että niiden näkemiseksi täytyy pakaroiden hangata vanhaa nahkapenkkiä vasten noin 8-10 tuntia päivässä. Kaikki varmasti ymmärtävät, että kyseisistä tunneista ei kovin kiinnostavaa tarinaa saa aikaan, mutta tämä tarina kertoo itse itseään kuvien muodossa!
 |
Khongoryn Sand Dunes
|
 |
Ulkohuussi mallia Mongolia. Taisi jurtan isännälle kirkas maistua,
koska kyseinen mestahan on väkerretty viinapulloista. |
 |
| Lampaan sisälmyksiä |
 |
| Jurttaa sisältä päin |
 |
Aamupala oli mukavan länkkärimäinen ja eläimen sonnalla
lämpiävän "kaminan" päällä paahdettu paahtoleivä antoi
aamuille lisäpotkua! |
 |
| Jurtta |
 |
| Viimeistä iltaa kynttilän valossa. |
Gobin seikkailujen jälkeen pääsimme lopulta takaisin "sivistyksen" pariin, mikä iski vastaamme järkyttävänä saastepilvenä, jonka pystyimme havaitsemaan jo monta kilometriä ennen kuin näimme edes varsinaisen Ulan Batorin. Seuraavat päivät vain nautimme interneit tuomasta turvallisuudesta sekä lämpimästä suihkusta. Yksitellen rupesi väki vähenemään ja lopulta tuntui siltä, että eiköhän ole aika itsekin suunnata kohti Kiinaa, koska mittarilukemat olemaan jo 21 astetta pakkasen puolelle.
 |
| Toiseksi viimeinen ilta Ulan Batorissa |
Makeita kuvia Severi ja hieno huomata että mies on vielä voimissaan, kun ei oo kuulunut pitkään aikaan mitään ;-).
VastaaPoistaTanne jaany tammononen vastaamatta! Joo nyt olisikin tarkoitus vahan saada uutta tuulta alle, koska maat vaan muuttuvat kiinnostavimmiksi viikko viikolta. Seuraavaksi Jordan ja Israel.
VastaaPoistaLöysin kuvahaulla hienon ulkovessakuvan tästä postauksesta. Etsintäkuulutin kuvia ulkovessoista blogissani tarkoituksena siis koota kaiken maailman ulkovessoista kuvakokoelma ja tehdä niille täten kunniaa. Olisitko kiinnostunut osallistumaan tuolla kuvalla: http://vehkosuo.blogspot.fi/2014/12/latriini.html
VastaaPoista