 |
| Viisi kaveri parhaillaan mun pyörän kimpussa |
Hönöttää, vetää lonkkaa, venyttää esaa, lorvailla, laiskotella, vetelehtiä. Siinä on aika monta sanaa lähiviikkojen teemasta. Ensin odoteltiin viisumeita Etiopiaan ja Sudaniin, minkä jälkeen korjailtiin pyörää ja lopulta kaiken "tekemisen" jälkeen nautittiin hyvinkin monta päivää ihan sivistyksestä (tähän mennessä Afrikan nopeimmasta internetistä), ja siitä lorvailusta. Seuraava pätkä tuleekin kestämään hyvin pitkälti parisen viikkoa aikamoisilla offroadeilla ja tuolta keskeltä Kenian pusikkoja ei paljon netteihin yhdistellä, joten ihan tarpeeseen tääkin selailu tuli
 |
| Vihdoinkin lajitovereita |
Viime vuoden toukokuusta saakka sitä on oltu Afrikassa ja vieläkään ennen Nairobia en ollut saanut aikaseksi yhden yhtäkään safaria/eläinten toljottelu reissua. Tylsistymisen ja hönötyksen kasvaessa aivan uusiin sfääreihin saatiin Severikin irti nopean internetin maailmasta ja kolisevan vanhan mopedin kanssa suuntasimme kohti Maasai Maran kansallispuistoa, joka kaikkien tutkimusten perusteella pitäisi olla Afrikan huippuluokkaa (ainakin hinnaltaan).
 |
| Kaikkia kuvia saa isommaksi klikkaamalla! |
Nairobista tein lähtö erittäin hitaasti ja vasta puolilta päivin sain kamat pakattua ja sanottua hyvästit 9gag:lle sekä ylipäätänsä internetille. Normaalisti liikkelle lähtö tapahtuu suhteellisen aikaisin 6-8 aikaan aamusta, mutta jos nyt saattuu vähän venymään niin en paljon stressaile. Tässä tapauksessa kuitenkin alkoi mennä ajan kanssa vähän hilkuille, koska ajomatkaan pitäisi mennä se vajaa kuusi tuntia ja pimeällä moottoripyörällä ajaminen täällä on ehdoton nou-gou. Matkaahan sinänsä ei ole kuin 250km, mutta viimeiseen 80km piti kuulemma varata kolme tuntia aikaa teiden kuntojen takia. Sehän ei kuitenkin lopulta osoittautunut paikkaansa pitäväksi, kun kyseessä on Suzuki DR:n kuski, joka ajaa ihan kuin tässä olisi montakin elämää elettävänä.
 |
| Vähän kauempaa tapahtumien keskipisteestä |
Parin tunnin ajon jälkeen olin lähestymässä Narokin kaupunkia ja päätien (tässä vaiheessa vielä asfalttia) molemmille puolille kerääntyneet autojonot ja tiellä poukkoileva ihmispaljous alkoi näyttää pahalta, ja tuumin, että nyt täytyy olla tapahtunut jotain edessäpäin. Moottoripyörän koko etua hyväksi käyttäen kiemurtelin hiljakseen autojen ja tielle heitettyjen kivien (??) väleistä syvemmälle kaupunkiin. Muutaman sadan metrin matkan jälkeen kivikasat blokkasivat jo koko tien ja jouduin ajamaan tien penkereitä pitkin eteenpäin. Seuraavan mutkan takaa paljastuvat keskellä tietä palavat rekan renkaat alkoivat pikku hiljaa hidastamaan minunkin etenemistä ja takaraivossa kalvavan turvattomuuden tunteen voimistuessa vedin suomalaisen ylpeyden sivuun ja kysyin, että mitäs ihmettä täällä tapahtuu. Pienen haastattelun jälkeen selvisi, että kaupungissa on mielenilmaus. Afrikkalaiseen "mielenilmaukseen" ei kuulu kylttien hyödytön heiluttelu eduskuntatalon edessä ja toivominen, että ehkä maikkarin kymppiuutiset näyttää meidän sekoilun viikon sään jälkeisenä kevennyksenä, vaan täällä pistetään tiet tukkoon, kivitetään armeijaa ja poliiseja sekä sytytellään vähän renkaita, millä saadaan koko kaupungin ilma lähes hengityskelvottomaksi. Mies totesikin heti, että: "Sorry, African problems", minkä jälkeen fiksuna poikana ajattelin lähteä vähän lähemmäksi kattelemaan varsinaista mellakoivaa joukkoa (mitä ei nähnyt vielä tästä vinkkelistä).
 |
| Vielä turvallisen välimatkan päässä |
Ajoin pengertä pitkin vähän matkaa ja pysähdyin nähtyäni ison ihmismassan keskellä kaupunkia. Kameraa taskusta kaivellessani alkoi kuulumaan kohtalaisen kova poksahtelu ja yhdeksi massaksi muodostunut ihmispaljous lähti kun yhdestä merkistä ryntäämään minua kohti. Pienen häkellyksen jälkeen huomasin kohti leviävän kaasun hyvän matkan päästä ja ensimmäisten ihmisten huudellassa "juokse, juokse, se on kyynelkaasua" ei tarvinnut käskeä toista kertaa.
 |
| Koviksia |
Kömpelöiden moottoripyöräkenkieni kanssa sprinttasin pyöräni luokse ja kasasin kaikki kamat syliini. Muutaman ynähdyksen jälkeen uskollinen mopedi hyrähti käyntiin. Toisella kädellä kamoistani kiinni pitäen ja toisella kaasua painaen mentiin ykkösvaihteella karkuun niin lujaa kuin vaan pääsin kohti tien vieressä viittoilevaa ihmistä, joka huusi ja viuhtoi minua seuraamaan häntä. Näppärästi juuri ennen pahinta ihmisjoukkoa sujahdettiinkin moottoripyörineen päivineen hindutemppeliin sisään. Hetken itseä keräiltyäni kiipesimme muutaman ystävällisen Intialaisen kanssa yläkertaan ja sieltä seurasimme asioiden etenemistä. Nopeasti poliisi tulikin rakennuksen kohdalta ohi ajaen ihmisjoukkoa eteenpäin ja pian pääsinkin lähtemään kohti Maasai Maraa
vieläkin palavia renkaita väistellen.
 |
| Kuva turvapaikasta |
Maasai Maraa ennenn muutamat pienet nopeuskilpailut vierellä juoksevien seeprojen kanssa Skrillexin pauhaessa nappikuulokkeista niin kovalla, ettei pyörän kolinakaan kantaudu korviin. Elämä on ihanaa.
 |
| Ei tullut vaihtokauppaa |
 |
| Vahdissa |
Niin ja näinhän mä niitä elukoitakin sitten siellä puistossa, tässä pari kuvaa niistä. Kolmen tunnin safariajelu ja sisäänpääsymaksu yhteensä 140 euroa. Afrikasta haaveileville penninvenyttäjille vinkki, käykää safareilla eteläisessä Afrikassa, näin olisin itsekin tehnyt ellen olisi ollut niin noviisi siellä ollessani tai sitten olin liian kiireinen hyppiessä laskuvarjolla, mikä on muuten kuustoista kertaa hienompaa rahan käyttöä kuin karvasten otusten toljottelu autosta muiden turistien kilpaillessa keskenään kenellä isoin ja pisin putki kamerassa.
 |
| Päivän ekstrakuva Ugandasta |
P.S. Kyllä ne safarit oikeesti on ihan jees..
