UB

Ulan Batorin nuhjuiselle asemalle saavuttiin siinä viiden maissa aamulla ja meitä vastassa ollut hostellin omistajan mies, joka näytti hieman mongolialaiselta WWE-painijalta, heilutti ylpeänä hostellin nimellä varustettua kylttiä ja viittoi meitä seuraamaan. Ulan Batorin heräileviä ja saasteisia katuja pitkin huristeltiin Corollalla, jossa oli kätevästi jesarilla paikatut ikkunat. Mikäs sen mukavampaa kuin viisi ihmistä, muutama rinkka ja rutosti iloista aamupirteyttä ja näsäviisastelua tungettuna Toyotan takapenkille aamu viideltä! Unohdinko vielä mainita, että jesariteippausten välistä saattoi ehkä virrata hieman pakkasilmaa takapenkin lämminhenkisen tunnelman vilvoittamiseksi?

Hostelli osoittautui sangen mukavaksi paikaksi (ja halvaksi, 4 euroa/yö) ja omistaja oli oikein avulias meidän yrittäessä järjestää matkaa ympäri Gobin autiomaata. Ulan Batorin hostellit järjestävät ryhmämatkoja erilaisiin paikkoihin ympäri mongoliaa ja saattavat jopa suuttua ja ajaa vierailijat pois, jos matkailija ei varaa matkaa omasta hostellistaan vaan käyttää sitä vain nukkumiseen. Pienten päiväunien jälkeen varasimme kuuden päivän matkan Etelä-Mongoliaan heti seuraavaksi päiväksi. Matka maksoi 50 euroa päivältä, mikä on aika paljon normaalin päiväbudjetin ollessa noin 20-30 euron luokkaa, ja sisälsi ruoat, kuljetukset, majoitukset, aktiviteetit ja tulkin/oppaan.

Pieni pala paraatia!

Iltapäivä meni mukavasti kävellessä UB:n saasteisia katuja pitkin ja kaikki ennakkoluulot haihtuivat pikku hiljaa mielestä, koska kaupunki näytti lähes täysin länsimaalaistuneelta. Hetken vaeltelun jälkeen löysimme Sühbaatarin aukiolle, joka sijaitsee aivan Ulan Batorin ytimessä. Aukion keskellä pönöttää Mongolian kansallissankari Damndin Sühbataar ikuisiksi ajoiksi kiveen hakattuna ja aukion laidalla on Mongolian mahtavan kokoinen Parlamenttitalo, jonka ovien edessä on pronssiset patsaat Chinggis Khaanista ja hänen pojistaan Ögedeistä ja Kublaista. Parlamenttitalon edustalla oli meneillään sotilasparaati ja tovin ihmeteltyämme englantia puhuva mongolimies saapui ja kertoi sen olevan Chinggis Khaanin synttäreiden kunniaksi, ei siis ollenkaan huono sattuma! Varsinaisesta paraatista ei välttämättä voi puhua, koska aikaa kului pelkästään odotteluun ja ihmettelyyn, että mitä tapahtuu seuravaaksi. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen paikallinen televisiokanava huomasi meidät ja tuli haastattelemaan meitä jonkun satunnaisen mongolimiehen tulkatessa kysymykset englanniksi. Kysymykset koskivat lähinnä Chinggis Khaania ja miten me tiedämme hänestä. Haastattelun jälkeen kyllästyimme odotteluun ja pienen kaupungilla pyörimisen jälkeen valuimme yksitellen hostellille nauttimaan internetin ihmeellisestä maailmasta ja pakkailemaan reppuja Gobin matkaa varten. Ensimmäinen päivä mongoliassa ja yhdet sakot ja tv-haastattelu jo plakkarissa, ei paha!

Seuraavana päivänä nousimme syömään hostellin tarjoamaa aamupalaa (paahtoleipiä ja teetä) ja hyppäsimme autoihin, jotka veisivät meidän lopullisen ajoneuvomme luokse. Tämän näppärän järjestelyn takana on Ulan Batorin säännökset autolla ajamisesta keskustassa, joka toinen päivä parittomaan lukuun päättyvät ja joka toinen päivä parilliseen lukuun päättyvät rekisterinumerot saavat ajaa keskustassa. Noin tunnin ruuhkissa kiemurtelun jälkeen näimme tien sivussa vanhan neuvostoliiton aikaisen pakettiauton ja pysähdyimme sen viereen siirtämään tavarat uuteen ajokkiimme. Tässä vaiheessa konkkaronkkaamme kuuluivat Sean, Chris ja Rachel, kuljettaja Bata, tulkki/opas/kokki Badmaa ja brittiläinen Sophie. Matka kohti Gobia sai alkaa!